torstai 19. huhtikuuta 2018

Betoni on irti

Luiseva Sälli heittää hiekkaa betonimyllyyn, joka pyörii tasaiseen tahtiin sekoittaen vetelästä vellistä notkeaa mönjää. Sälli on valamassa perustuksia pihasaunalle. Hän on opetellut betonin valmistamista ja käsittelyä erilaisista esittelyvideoista, joita netistä löytyy. Ja hyvin näyttää sujuvan, ainakin hänen omasta mielestään. Sälli pysäyttää myllyn, kaataa valmiin betonin saaviin ja alkaa täyttää rakentamaansa raudoitettua perustuksen muottia.

Viimein päivän urakka on valmis ja Sälli istahtaa penkille ihailemaan kuivuvaa betonia. Yhtäkkiä hänen kännykkänsä soi. Sälli nostaa luurin betonin kovettamilla käsillään ja vastaa:

- Sälli.
- Mitä, no, moi Sälli, täällä Ensio, kuuluu luurista. - Muistatko?
- Ai, terve, pitkästä aikaa, Sälli hihkaisee. - No totta kai muistan! Mehän oltiin samassa firmassa töissä silloin joskus, mikäs se olikaan…?
- Vihtalan Veitikat Oy, Ensio nielaisee ja jatkaa: - Ja siitä minä oikeastaan soitinkin. Olisi kyllä mukava jutella ihan kuulumisiakin, mutta asia on nyt niin, että tämä juttu olisi aika kiireellisesti hoidettava kuntoon.
- Apua, mitä on tapahtunut? kysyy Sälli hätääntyneenä. - Sinähän olit aika nuori poika silloin vielä, kun minä olin siellä töissä.

- Muistatkos ne läksiäisesi? Ensio kysyy.
- Taisihan ne aika railakkaat olla, minun läksiäisteni lisäksi juhlittiin firman eläköityvän toimitusjohtajan läksiäisiä, Sälli muistelee, - Mutta mites sinä nyt tuommoisia kyselet?
- No, se on nyt vähän pitkä juttu, Ensio huokaisee ja aloittaa kertomuksensa: - Me nuoret juipit ei silloin oikein tykätty uudesta, tulevasta toimitusjohtajasta. Liian koppava ja pröystäilevä. No, näiden juhlien tiimellyksessä me löydettiin eräältä pöydältä avonaisesta kirjekuoresta paperit, jotka oli kai lähdössä Kaupparekisteriin ja niissä ilmoitettiin uudet yhtiön vastuumiehet. No siitähän me keksittiin tehdä vähän jäynää, ja lakalla peitettiin yksi nimi ja laitettiin tilalle toinen. Ajateltiin, että kyllähän ne viimeistään siellä virastossa huomaavat tuon ja sitten tarkistavat asioita selvityspyynnöillä tai jollain.

- Mutta eikö niin käynytkään? Sälli kuuntelee ihmetellen.
- Niin, sitä me ei oikeastaan saatu tietää, kun yhtiö lopettikin aika pian sen jälkeen koko toimintansa ja me jouduttiin siirtymään muualle töihin, kuka minnekin, Ensio vastaa.
- Ai niinkö huonosti siinä sitten kävi, Sälli huokaisee.

- No juu, mutta sekään ei ole tämä varsinainen ongelma, Ensio jatkaa selostustaan. - Vähän aikaa sitten minulle tarjottiin mahdollisuus ostaa tämä firma, joka oli ollut pöytälaatikossa kaikki nämä vuodet. Ajattelin, että voisihan sitä eläkepäivien ratoksi vaikka alkaa jotain puuhaamaan, kun aikaakin on. Tuttu firma oli tosiaan vielä olemassa ja kaikki tiedot löytyivät PRH:sta. Ja silloin se paljastui. Sinä olet sen toimitusjohtaja!

- Mitä? Sälli huudahtaa.

- Niin, tuota, öh, me laitoimme sinun nimesi siihen toimitusjohtajaksi, pahoittelen, Ensio mutisee.
- Luulimme todellakin, että ei se niin pitkälle menisi. Mutta pahinta oli, kun luin kaupparekisteriotetta. Siellä luki sinun tietosi, mutta myös se, että olit kuollut, osanottoni. Koitin sitten kuitenkin soittaa numeroosi, ja tässä sitä ollaan. Tieto kuolemastasi oli nähtävästi hieman liioiteltu.
- Jaa, no tiedä siitä, mutta mitä me nyt tehdään? Tälle toimitusjohtaja-asialle? Sälli kysyy hätääntyneenä.

- No, siellä YTJ:ssä oli nettisivut, jonka kautta pääsisit itse ilmoittamaan erostasi, Ensio neuvoo.
- Voin lähettää sinulle pöytäkirjan, jossa asiasta päätetään, se vaaditaan siihen mukaan.
- Mutta enhän minä osaa! Sälli parahtaa. - Pakko kai se on.


Sälli tuijottaa tietokoneen ruutua tyhjin silmin. Hikikarpalot tihkuvat hänen ohimoiltaan pudoten näppäimistön päälle. Parin tunnin aherruksen jälkeen Sälli on onnistunut tunnistautumaan verkkopalveluun, ilmoittanut tietoja yrityksestä, jonka tietoja hän haluaa ilmoittaa, valinnut oikean muutosilmoituksen, jossa hän ilmoittaa muutoksista, ja lopultakin hän on vaiheessa, jossa hän voi ilmoittaa eroavansa tehtävästään toimitusjohtajana.

- Pakolliset liitteet, hallituksen kokous, tai muu liite, jossa muutoksesta päätetään. Valitse liite. Sälli huokailee. - Mihin minä sen sähköpostiliitteen tungin? Mistä minä sen löydän? Oma tietokone, työpöytä, kansio, missä, mikä?

Sälli painelee ja kaivelee tietokoneen kuvakkeita, etsien kuumeisesti oikeaa kansiota ja oikeaa tiedostoa.

- Klik. Vai Klik Klik? Tuoko? Jee, nyt onnistui! Sinne meni liite. Sälli hihkuu. 
- Paina äkkiä "LÄHETÄ". Sinne meni ilmoitus. HUH. Nyt vielä maksamaan.

Sälli maksaa verkkopankissa ja lopulta tulostaa yhteenvedon ilmoituksesta.

- EEEEIIII!!! Sälli karjaisee, kun hän näkee paperissa lähettämänsä liitetiedoston nimen. 
”Betoni on irti -videoesitys betonin valmistuksesta ja käsittelystä!”